Ei ole Storpillaren-treenit oikein ottaneet tulta, kun on lähinnä tullut sairasteltua viime viikot. Yksi asia on kuitenkin edennyt. Ollaan käyty Pirjon kanssa nyt kaksi kertaa teknoamassa eli harrastamassa teknistä kiipeilyä, jossa siis eteneminen ei tapahdu käsillä ja jaloilla kalliosta tukea ottaen vaan narutikkailla joita siirrelleen trädikamojen avulla vähä vähältä ylöspäin. Ensimmäinen kokeilu tapahtui Rollareilla eräänä sateisena, kylmänä ja pimeänä arki-iltana. Siitä innostuneena päätimme kokeilla myös valoisalla ja menimme Kauhalaan eilen lauantaipäivän iloksi.

No mitä ihmeen hyötyä teknoamisesta on Storpillarenilla. Pitäisikö se muka teknota? No ei varmasti, siihenhän menisi ikä ja terveys! Teknoamisessa pääsee kuitenkin mukavasti touhuamaan trädikaman kanssa. Jo näiden kahden harjoituskerran välinen ero oli merkittävä. Ensimmäisellä kerralla kiilojen ja kamujen valinta oli jatkuvaa arpomista, nyt toisella kerralla homma meni jo paljon sulavammin. Teknotessa toistoja trädikaman kanssa tulee aivan eri tavalla kuin vapaasti kiivetessä. Siinä missä lyhyelle ja helpolle trädipätkälle laittaisi vapaasti kiivetessä vaikkapa 3-6 kamaa, niin teknotessa samalla matkalla voi tulla laitettua helposti jopa parikymmentä kamaa. Osa lähtee matkaan ja osa jää varmistuksiksi. Ja kun kamoissa oikeasti roikkuu, niin oppii myös luottamaan siihen, että ne pysyvät seinässä vapaakiipeilyssäkin.

Eli teknokiipeily nopeuttaa trädikiipeilyä sekä sujuvamman kamojen käsittelyn että varmistuksiin syntyvän suuremman luottamuksen kautta. Jos kiivetään vaikkapa 10 köydenmittaa ja jokaisella köydenmitalla kuluu 12 minuuttia ylimääräistä aikaa trädikamojen kanssa, niin se tarkoittaa koko reitillä 2 tuntia ekstraa. Nopeus on siis valttia pitkillä reiteillä ja nopeutta kannattaa treenata paitsi kiipeilyn osalta niin myös välineiden käsittelyn osalta!