Näin siinä on käynyt. Vietän tätä nykyä vapaa-aikani salilla ja syön rahkaa.

Veljeni aloitti syksyllä personal trainerina ja menin hänen oppiin ihan vain mielenkiinnosta. Syyskuussa loukkasin myös varpaani joka esti monet muut lajit. Päätettiin tältä pohjalta tehdä harjoitusohjelma vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Kävin salilla aluksi pari kertaa viikkoon ja myöhemmin kolme. Opeteltiin liikkeitä vapaapainoilla ja parin ensimmäisen viikon järkytyksen jälkeen homma alkoi sujua.

Teen säännöllisesti penkkiä. Maven ja kyykyn tekniikat on opeteltu. Ja siis nämä vapailla painoilla ja jalkaliikkeet vielä ilman kenkiä jotta saa parhaan tuntuman. Minulla on excelissä toistomäärät, sarjojen määrät sekä järjestykset ja kaikki tehdään aina loppuun, mutta kuitenkin tekniikka pidetään kasassa. Veto tehdään terävästi ja paino palautetaan takaisin vähintään tupla ajassa. Tehdään täsmällisesti ja täysillä. Jos täydet sarjat menevät puhtaasti, haetaan isompia painoja. Eli ollaan vähän niin kuin tosissaan. Ei vain katsella maisemia istumalaitteissa.

Kolme kuukautta meni lopulta nopeasti ja nyt tehdään toista rupeamaan. Painot ja määrät nousee. Joka viikko on kolme kovaa treeniä ja sen verran hapoille sitä osaa jo vetää yksin treenatessakin, että nyt kovalla viikolla oli kyllä todella rikki fyysisesti. 

Olen toki bodariasteikolla vielä perus rimpula, mutta minulla on iso fiilis. En ole koskaan painanut näin paljon ja läskin lisäksi talven aikana on uutta lihasmassaa kertynyt pari kiloa. Vielä kun tietäisi mitä näillä kaikilla voimillani tulen tekemään. Snägärille en ole vielä ehtinyt ja on täysi mysteeri miten niitä hyödyntää omissa harrastuslajeissa, jos niitä tässä jossain vaiheessa pääsisi taas tekemään.  Se tulee olemaan mielenkiintoista, mutta toki jalan ongelmat vähän latistavat tilannetta kun täytyy yleensäkin päästä taas juoksu ja kiipeilykuntoon.

Silti olen positiivisesti yllättynyt kaikesta tästä uudesta tekemisestä. Olen ainakin oppinut paljon ja tehnyt asioita täysin uudella tavalla.