Kevättalven 2016 muistoja, Gran Paradison vaellus, osa 2

Uusi talvi jo tuli, tai no täällä etelärannikolla se nyt on vähän niin ja näin se talvi… Mutta uuden talven ainoa varsinainen hiihtoreissu odottaa keväällä ja suuntautuu Lappiin ja sitä odotellessa voisi hieman muistella menneitä. Viime talven Gran Paradison vaelluksen ”raportointi” jäi hieman kesken, joten tässä lyhyt kuvaus reissun loppuosasta. Ja jos joku haluaa lukea osan 1, niin se löytyy täältä.

DSC_0504
Täältä jatkettiin kohti uusia nousuja ja laskuja.

Vaelluskertomuksen ensimmäisessä osassa pääsimme Rifugio Benevololle, josta alkuperäinen tarkoituksemme oli jatkaa vuorten yli seuraavaan laaksoon kohti Gran Paradisoa. Keli kuitenkin heikkeni. Aamulla jäätävä tuuli pyyhki rifugioa ympäröivää laaksoa ja vuoren huippuja. Iltapäiväksi oli luvattu pyryä. Oppaamme Petter kertoi, että lasku seuraavaan laaksoon on haastava ja vieläpä hieman hankala löytää, jos näkyvyys on huono. Päätimme siis vain nousta edellisen päivän jälkiä jonkin matkaa, jotta saimme hyvät laskut tällekin päivälle. Lasku takaisin rifugiolle olikin jälleen todella hieno! Miinuspuoli oli se, että Sebastianin reistailleet siteet alkoivat reistailla entistä pahemmin. Onneksi Kalle oli näppärä sormistaan ja sai siteet edes jonkinlaiseen kuntoon. Ikävää, että vuokraamosta saa kelvotonta kamaa hiihtovaellukselle!

dsc_0666
Tällä kertaa hieman tuulisempi ja pilvisempi aamu.
dsc_0677
Sebastian ja Staffan suksien kimpussa.
dsc_0716
Valitettavien sidesäätöjen ja mukavien laskujen jälkeen suuntasimme jonnekin tuonne laaksoa alaspäin kohti Rhemes-Notre-Damen kylää. 

Majan ohittamisen jälkeen jatkoimme pitkin loivaa laaksoa kohti Rhemes-Notre-Damen kylää. Välillä hiihtelimme ”randomurtsikkaa”, ehkä se ainoa epämiellyttävä osa hiihtovaelluksia, ja välillä laskimme loivia tai jyrkempiä pätkiä. Eräällä jyrkällä sohjoisella pätkällä Sailarittalle sattui ikävä lipsahdus. Sailaritta kaatui melkein paikaltaan, joka on sikäli aina ikävä juttu, että siteet eivät välttämättä laukea ja eivät tälläkään kertaa lauenneet. Niinpä Sailaritta kaatui ikävännäköisesti ja loukkasi jalkaansa. Ensimmäisestä huudosta päättelimme, että tuli helikopterikeikka, mutta onneksi ei. Sailaritta pääsi teippausten jälkeen nilkuttamaan eteenpäin.

 

Lopulta ikävähkö lasku loppui ja pääsimme kylään. Vähän harmitti, että jouduimme muuttamaan reittiämme, mutta olihan se toisaalta mukava päästä lämpimään suihkuun, puhtaisiin lakanoihin ja notkuvien lihapatojen ääreen. Ennen lihapatoja minä lähdin kuitenkin Kallen kanssa taksilla noutamaan automme vaelluksemme lähtöpisteestä. Palasimme sopivasti illalliselle ja ilta kului sitten rattoisasti ruuan ja viinin merkeissä. Aamulla jatkoimme autoilla seuraavaan laaksoon, josta lähdimme nousemaan kohti Rifugio Chabodia. Rinteen alaosat olivat jo sulaneet, joten ei muuta kuin sukset reppuun ja ylöspäin. Polku kiemurteli mukavassa hyvinkin ”klassisessa” alppikuusikossa ylöspäin. Jossain vaiheessa taisimme käyttää jäärautojakin, kunnes lunta oli riittävästi ja jatkoimme skinnaten. Lounastauon pidimme puolessa välissä sijaitsevalla baitalla. Pian lounaan jälkeen Gran Paradiso avutuikin upeana eteemme! Nousun puuton osuus oli ”kuumahko”. Rifugio Chabodille majoittumisen jälkeen jatkoimme vielä hieman ylöspäin läheiselle harjanteelle, josta saimmekin upean laskun pehmeässä lumessa!

dsc_0743
Valmistautumassa nousuun.
dsc_0752
Alkumatkasta lunta oli rajallisesti.
dsc_0754
Ensin noustiin sukset jalassa ja…
dsc_0770
…sitten sukset repussa.
dsc_0791
Evästauko oli komealla ja viihtyisällä paikalla.
dsc_0801
Tässä vaiheessa alkoi olla todella kuuma, mutta toisaalta taustalla häämöttää jo Gran Paradiso.
dsc_0810
Moderniteknologia on saapunut vuorillekin.
dsc_0811
Maisemat ovat kuitenkin ennallaan.
dsc_0817
Vielä piti kuitenkin…
dsc_0820
…hetki kavuta…
dsc_0822
…komeissa maisemissa…

 

dsc_0825
…ennen päivän laskua…

 

dsc_0829
…näissä maisemissa.

 

Illalla nautimme jälleen kerran rifugion maukkaista antimista. Ainoa ikävä puoli oli se, että minä aloin kärsiä flunssaoireista. Onneksi seuraavana aamuna emme kavunneet ylöspäin kovin pitkään. Nousimme majalta kuitenkin jonkin matkaa ylemmäs ja alkumatkan alaspäin saimme laskea mukavaa pehmeää lunta. Rifugio Chabodin kieppeillä lumi kuitenkin muuttui epämiellyttäväksi, korppua ja jäätä ja kaikkea muuta kuin mukavaa laskemista. Alastulo olikin lähinnä selviytymistä. Laskun kohokohta oli ehkä se, kun minä kaaduin kuusen juurelle paikallaan seistessäni ja jäin jotenkin oudosti ”solmuun”. Nina sitten totesi ystävällisesti tulevansa auttamaan ja mätkähti suoraan minun päälle! Siinä taas varsinainen auttaja…haha… No hiljalleen se matka taittui ja lumi loppui ja jalkoihin vaihtuivat jääraudat suksien sijaan. Lopulta saavuimme parkkipaikalle ja tämä reissu oli ohi ja alkoi valmistautuminen kevään seuraaviin koitoksiin Sveitsissä…

dsc_0882
Viimeisen päivän laskut eivät olleet parhaasta päästä ja aivan viimeiset…

 

dsc_0886
…metrit tallustelimme  sukset repussa ja jääraudat jalassa.

Tämä valmistautuminen ei sitten mennyt kovinkaan ”putkeen”. Rifugio Chabodilla alkanut flunssa äityi niin pahaksi, että päädyin lääkärin vastaanotolle, jossa flunssa diagnosoitiin influenssaksi. Olin enemmän tai vähemmän sairas koko hiihtovaellusten välisen ajan ja olo oli erittäin epävarma, kun lähdimme Sveitsiin. No siitä keikasta löytyy lisää juttua muissa postauksissa…

 

img_2428
Näissä maisemissa liikuimme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s