Kesä tuli ja valkoisen miehen iho on punakka ja hellä. Muuten kiipeilyt ovat sitä mitä nykyään ovat. Panikoidaan vitosilla ja otetaan päivät rauhassa. On tuntunut kyllä taas äärettömän vaikealta. Eihän kalkkikiven on-sightaaminen koskaan hirveän helppoa ole ollut, mutta silti on kyllä hankalaa. Tuntuu ettei ole kiivennyt juuri mitään, mutta kädet ovat väsyneet. Pakko totutella pikku hiljaa. Tämän ja viime vuoden metrit ovat kuitenkin niin vähissä ettei suuria voikaan odottaa. Mies on ruosteessa.
Samoin El Chorro on tutun ruosteinen. Sen verran muutosta on havaittavissa, että Caminolta puskee turistia ihan eri tahtiin kuin ennen. Ei olla itse käyty edes katsomassa miltä reitti näyttää, mutta ero on selvä. Gargantassa oli eilen kivasti vaellus porukkaa, mutta assan baari on entisensä. Sinne ei turistit näytä uskaltavan vaan Gargantan messevä näköalaterde houkuttelee enemmän. Oikeastaan hyvä näin. Ei kannata muuttaa liikaa kerralla.
Toinen uusi huomionarvoinen asia on muutamat uudet pitkät reitit. 27cragsistä löytyy suuret linjat sekä Amtrax että Arabe seinille. Googlaamalla löytyy enemmän yksityiskohtaa, mutta 27crags on tällä hetkellä hyvä topo Chorroon. Rockfaxin kirjaa ei välttämättä edes tarvitse.
Meillä ei pitkille reiteille ole vielä asiaa. Ollaan keskitytty lyhyeen ja helppoon. Ei vain yksinkertaisesti ole tasoa. Tänään Arabelle katselemaan maisemia.
Kiipeilysohlot 