Vohvelilenkeillä tunturissa

Vietimme Lofoottien ja Efjordin reissujen jälkeen lähes viikon Ruotsin tuntureilla Härjedalenissa. Päiväretkien tukikohdaksi valittiin Ramundsberget, sympaattisen tunturihotellin ja aiemmalta päiväreissulta jääneen positiivisen mielikuvan perusteella. Eisfjordin polttiaisväijytyksen jälkeen mukavuudenhalu voitti, ja otettiin telttapaikan sijaan mökki. Reilun viikon telttailun päälle oli luksusta saada kamat kuivateltua sisätiloissa, ja päästä suihkuun. Suureksi iloksi mökistämme löytyi jopa ruotsalainen sauna! Kun vielä hotellin pesukonetta sai lainata pyykinpesuun, saatiin nopeasti sekä varustus että ihmiset huollettua ja oltiin taas hyvässä kunnossa jatkamaan lomailua.

Pyöränpesu
Myös pyörälle oli tarjolla kunnon pesupaikka, harvinaista luksusta ja ihan ilmaiseksi!

Mikko kirjoittaa alueen pyöräilyistä enemmän omassa postauksessaan, mutta ajattelin lyhyesti kirjoitella muutamasta lenkistä jotka tein joko osittain tai kokonaan itsekseni. Oltiin taas reissussa mainion Mountainbike i Sverige-oppaan kanssa, ja siitä päästiin tällä kertaa ajamaan kaikki kolme tälle alueelle suositeltua reittiä. Hienoimmaiksi osoittautui odotetusti Helags-tunturin juurelle nousu, ja pitkä lasku kesävaellusreittiä pitkin takaisin parkkipaikalle. Kirjan lupailemaa hiihtohissiä ei nousuosuudella enää ollut käytössä, joten ylämäkeä tuli vähän odotettua enemmän. Ylös tunturiin päästyämme ajo talvireittiä seuraillen olikin sitten pääosin helppoa, siitäkin huolimatta että ylämäkeen mentiin koko ajan. Välillä joutui kivikoissa jalkautumaan ja osan pitkoksista taluttamaan, mutta suurimmaksi osin polku oli hyvinkin ajettavaa. Sää ei ollut ihan niin lekkeriä, välillä ripsi vettä tai rakeita ja vastatuuleen puskettiin koko ajan. Viimeiset 4 kilometriä Helagsin tunturihotellille tuntuivat todella pitkiltä, taisi olla energiatkin aika vähissä siinä vaiheessa. Perille päästyä oltiin aika ihmeissämme, kun tunturin juurelta löytyi ihan alppimajoja vastaavat majoitusfasiliteetit. Konsepti vaikutti olevan aivan sama kuin mitä ollaan Italian ja Ranskan kiipeilyreissuilla totuttu hyödyntämään, eli majoituksen lisäksi tarjolla oli myös kunnon illallinen, aamiainen ja halukkaille lounaspaketti mukaan seuraavan päivän vaellusetapille. Taas yksi syy lisää kadehtia ruotsalaisia. Suomen autio- ja varaustupaverkosto on toki ainutlaatuinen ja vaelluskäyttöä ajatellen erittäin toimiva. Miehitetyt tuvat toisivat silti lisää mahdollisuuksia juuri pyörävaelluksien kaltaisiin retkiin, jossa mukana kannettavat varusteet ovat minimissä. Voisi ehkä myös madaltaa monen kynntystä lähteä ensimmäiselle pidemmälle vaellukselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hissi ei ollut enää ”ihan” pelikunnossa. Olisi ollut kyllä mielenkiintoinen kokemus yrittää saada pyörä kyytiin ankkurihississä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kohti Helagsia, tässä päästiin vähän matkaa laskemaan ennen viimeistä nousua tunturin juurelle.

 

IMG_1796
Vohveli. Rankoilla päiväreissuilla on hyvä asettaa itselle mieluinen tavoite.

Me olimme vielä jatkamassa matkaa eteenpäin, joten otimme pelkän lounaan ja kahvit päälle. Viimeiset kilometrit ylöspäin olinkin polkenut kermavaahdolla ja hillolla kuorrutetun vohvelin kuva mielessä. Tauon jälkeen lähdettiin molemmat omiin suuntiimme, minä takaisin kohti Kläppeniä ja Mikko tuntureiden yli kohti Ramundbergetiä. Oma paluureittini kulki pääosin alamäkeen, tällä kertaa siis kesäreittiä pitkin ja oli ehdottomasti päivän hienoin osuus. Olen tämän viikon aikana keksinyt alkaa roikuttamaan takapuolta satulan takana aina kun alamäki tuntuu menevän liian jännäksi, ja se kikka auttoi tälläkin laskulla pysymään pyörän selässä monta kohtaa jotka aiemmin olisin taluttanut. Kläppenin parkkikselle päästyäni ajelin autolla reilun tunnin matkan takaisin Ramundbergetiin, ja mietin matkalla miten pitkään Mikolla mahtaa mennä omalla reittivalinnallaan.

Lehmä tiellä.JPG
Vielä autoillessakin eteen tuli välillä yllättäviä esteitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_1803
Poluilla vastaan tulleita vesiesteitä yritettiin pääosin ylittää kuivin jaloin. Alkuviikosta päivälämpötila oli 6-10 astetta plussalla, ja kastuneita varpaita palelee aina.

Toisen omatoimisen lenkin tein viimeisenä ajopäivänä. Päätin pelata varman päälle, ja rakentaa päivän reitin tuttujen ja hyväksi todettujen polkujen varaan. Nousin ensin talvireittiä ylös tunturiin, kohti Djupdalsvallenia. Tämä oli osa kirjaan merkattua Gruvturen-reittisuositusta. Oli aika lämmin päivä, ja hyttyset tuntuivat olevan lämpötilanmuutoksesta ihan täpinöissään. Hien virratessa ylämäessä olin niin hyvä hyttystärppi, että välillä oli pakko taluttaa ihan vaan jotta pystyi paremmin läiskimään itikoita pois iholta. Ylös tunturiin päästyä itikat katosivat, ja jälleen kerran ylhäällä avautuvat upeat maisemat korvasivat ylämäen vaivat. Ajoin mainiota polkua ensin ylämäkeen tunturin laelle, ja laskettelin sitten alas Djupdalsvalleniiin. Ajoin vielä alkuviikon lenkillä laadukkaaksi todetun Säter-kierroksen ja pysähdyin sen jälkeen Djupdalsvallenin kahvilaan vohvelille. Pitihän niitäkin nyt maistaa, kun on niin hyviksi mainostettu. Voi olla että Helagsin päivänä oli kovempi nälkä, tai sitten vaan vohveli oli parempi mutta tämän kanssa teki loppua kohden vähän tiukkaa. Rapsakasta pinnasta tuli kyllä plussaa, mutta hilloa olisi saanut olla vähän enemmän.

Mittåkläppen
Mittåkläppenin tunturi vasemmalla, edessä lasku kohti Djupdalsvallenia.

 

Polun risteys
Alueen vaellusreitit on pääosin merkattu hyvin. Vähän vaan pitää tunnustella mitkä niistä ovat pyörällä ajettavia. Guldtur-vaellusreitit olivat pääosin priimaa.

 

 

Vohveli masussa kiipesin takaisin ylätunturiin samaa reittiä kuin tulinkin, koska Gruvtureniin ylempi lenkki oli tullessa todettu niin paljon alahaaraa paremmaksi että piti päästä ajamaan se vielä toiseenkin suuntaan. Takaisin alas laaksonpohjaa pitkin virtaavalle joelle päästyäni olin vielä vohvelin ansiosta niin hyvissä voimissa, että kiepaisin kympin lisälenkin Klinkenin sillalle ja vastarantaa takaisin. Viimeisillä kilometreillä alkoi menneen viikon ajot jo painamaan sen verran, että olin ihan tyytyväinen etten tälle päivälle ollut ottanut sen suurempia tavoitteita.

 

Ylhäällä tunturissa
Edessa pitkä pätkää hyvää laskua, oli jäykkäperäiselläkin mukavaa lojottelua.

 

Hienot kaksi viikkoa takana on hyvä lähteä huomenna ajelamaan kohti kotia. Kiipeilyssä tulee tässä vaiheessa kesää enemmän takkiin kuin onnistumisen elämyksiä, mutta maastopyöräily alkoi ihan selvästi sujumaan paremmin viikon mittaan. Saa nähdä auttaako opit kotimetsien juurakkoralleissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s