Slalom

Lapin reissulla tuli käytyä vuosien tauon jälkeen rinteessä. En käytännössä ole koskaan laskenut mitä nyt jotain irtopäiviä pohjoisen reissuilla. Yleensä syynä oli ettei kanuunassa voinut hiihtää murtsikkaa. Slalom olisi kuitenkin hyvä taito osata vuorihonmmien johdosta. Minun suhde laskemiseen on siis paljon sama kuin juoksuun. En erityisemmin perusta, mutta olisi vähän niinkuin osattava.

Vuodenvaihteen reissulla olimme ensin pitkän viikonlopun Pyhällä ja sitten viikon Ylläksellä. Pyhällä olin ensimmäistä kertaa ja se oli mukavan kompakti ja tunnelmallinen kokemus. Ylläs on tutumpi. Maastohiihtoon loistavat reitit ja muutakin tekemistä löytyy koko ajan laajemmalla kattauksella. Porukkaa oli hyvin liikkeellä kummassakin paikassa ja Lapin matkailu tuntuu pyörivän hyvällä sykkeellä.

 

 

20171230_123731
Lapissa on keskitalvella tunnelmaa.

 

 

Pyhällä otin parin päivän perusvuokrasetit ja laskettiin rinnettä sekä välillä vähän siitä vierestä. Ihan kivaa ja kahdessa päivässä alkoi jo päästä jyvällä. Ei nyt vielä mitään syöksylaskua, mutta luottoa kamoihin kertyi sen verran, että uskalsi jo laskea Pyhän rinteet rennosti alas ja hakemaan välillä vauhtia sekä fiilistellä kantteja. Toisena päivänä oli vähän pyrykeliä ja pohjoispuolen rinteillä pääsi kokeilemaan helppoa laskemista rinteen vieressä pehmeässä lumessa. Tuo vähän uutta mielenkiintoa keskuslaskemiseen.

 

 

20180103_130440
Laura nousee Keskisen rinnettä.

 

 

Ylläksellä oltiin myös tuntureilla pari päivää. Nyt vain ei käytetty hissejä. Ensimmäisenä päivänä käytiin Kesängillä ja olosuhteen lumien puolesta aivan loistavat. Vain topissa oli vähän kovempaa, mutta pääsääntöisesti pehmeää lunta oli paljon joka paikassa. Olin mukana omilla AOC Kar metsäsuksilla. Siis sellaiset lyhyenlännät leveät karvasukset. Niillä liikkuu ketterästi metsässä ja pärjää loivemmissa nousuissa. Jyrkemmät vaatisivat täysmittaiset karvat. Laskeminen on aika vaappuvaa ja mistään vauhdista ei kannata unelmoida. Tosin minun taidoilla ei vauhteja oteta vielä millään setillä. Silti jos pitäisi matkaa taittaa Ylläksen maastoissa, niin ovat ihan pätevät pelit.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Talviretkeily on säätämistä.

 

 

Toisena päivänä kävin hakemassa rinnevuokraamosta Atomicin randosetin. Mukana oli skinit ja kaikki. Vedettiin kamat päälle parkiksella ja suunnattiin Ylläksen keskiselle huipulle. Oli taas pyrypäivä eli uutta lunta tuli ja tunnelmaa riitti. Keskisen huipulla oltiin täydessä pilvessä ja ensimmäinen lasku oli näkyvyydenkin vuoksi aika hapuileva. Toinen lasku Kellostapulin pehmeällä lumella alkoi olla jo oikeasti mukavaa ja ehkä siinä välähdyksenomaisesti tajusi miksi porukka tätä tekee. Pääsääntöisesti olo retkellä oli kyllä enemmän norsu posliinikaupassa tyyppinen. En tiedä vuokrasettini laadusta, mutta oli kuin kummassakin jalassa olisi tynnyrit ja ne kiinni monimutkaisilla hilavitkuttimilla rautatiekiskoissa. Ei mitenkään hirveän näppärää tai ketterää. Välppäämistä riitti ja ainakin Ylläksen maastoissa luulisi kevyemmillä kamoilla olevan mukavampi retkeillä. Laskeminen on toki helpompaa painavat sukset pysyvät suunnassa vaikka mies heiluisi missä.

Mukavia retkipäiviä kaikki tyyni. Talvi on kaunis. Se riittää aika pitkälle. Täytyy kuitenkin myös jatkaa laskutreenejä kun sopivia tilaisuuksia tulee vastaan. Ehkä tästä jotain vielä tulee.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Randonorsu.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s