Kotona on jo totuttu ajamaan maastoa fat bikeilla eli läskeillä, joten tottakai sellaiset piti etsiä Uudesta-Seelannistakin. Etsintätyö ei sinänsä ollut helppo, mutta Napierin vierestä Cape Kidnappersilta sellaiset menopelit löytyivät. Gannet Bikes -niminen firma vuokraa läskipyöriä ja antaa kartan käteen, jonka avulla voi suunnata rantaviivaa pitkin kohti suulayhdyskuntaa (gannet englanniksi). Ne joista tuntuu siltä, että pyöräily vuoroveden äärellä ja välillä keskellä on hieman liikaa vaadittu, pääsevät saman matkan traktorin peräkärryllä. Suurin osa jostain syystä valitsi traktorivaihtoehdon… Meidän lisäksi vain yksi pariskunta lähti läskeillä kohti lintuyhdyskuntaa.

Reitti poljettiin edestakaisin ja menomatka oli pääosin vastatuulta ja muutenkin hankalampaa, kun laskuvesi oli vielä suhteellisen korkealla. Heti alussa tuli kuitenkin selväksi, että nyt ovat läskit kotonaan! Hiekka oli välillä kovaa ja välillä pehmeämpää. Toisinaan ajeltiin märillä röykkyisillä kallioilla ja välillä paineltiin kivikkojen läpi. Paikoitellen jouduimme ajamaan meressä ja sieltähän löytyi tottakai yllätyksiäkin. Välillä pyörä karkasi alta, kun ajoi kuoppaan, jota ei aallokolta nähnyt. Muutenkin edestakaisin heiluvassa aallokossa on aika outoa ajaa. Vähän kuin maa heiluisi alla. Todella hauskaa kuitenkin!

Menomatkaan kulutimme reilun tunnin, ehkä tunnin ja vartin. Suulayhdyskunnalle pääsy vaati vielä hieman jalkatyötä. Pyörät piti jättää rannalle ja loppumatka käveltiin. Suulat asuivat korkealla ja todella tuulisella mäellä. Linnut olivat todella komeita! Ehkä hieman pelikaanin näköisiä. Reilun puolen tunnin kävelyreissun jälkeen pidimme pienen tauon taukopaikalla ja jatkoimme takaisinpäin. Juuri, kun saavuimme tauolle, myös traktorijengi pääsi paikalle.

Paluumatka oli hieman helpompi ja selkeästi nopeampi. Myötätuulta oli enemmän ja vesiraja oli laskenut. Edelleen löytyi kuitenkin niitä yllättäviä kuoppia, kun lähti vähän kauemmaksi etsimään. Oli kuitenkin todella hienoa ajella erilaisten ”kiviriuttojen” ja märkien kalliopintojen päältä ilman mitään ongelmia. Läskipyörien pito liukkaillakin kivipinnoilla on todella maaginen! Myös loppumatkan myötätuuliosuus rantahiekalla, aaltojen pauhatessa vieressä, oli todella vaikuttava ja mieleenpainuva kokemus! Lopuksi totesimme, että nyt pääsimme läskipyöräilyn ytimeen. Näissä olosuhteissa läskit ovat omimmillaan ja pyöräily on todella hauskaa! Ja jos joku haluaa nähdä miltä se pyöräily rannalla näytti, niin video löytyy täältä.