Pyhällä viimein

Jostain syystä ei ole tullut käytyä ikinä ennen Pyhällä, mutta nyt hiihtolomaviikon päätteeksi tämäkin puute tuli korjattua. Tätä viikonloppureissua ryhdyttiin suunnittelemaan hyvissä ajoin ja lopulta matkaan lähtivät minun lisäkseni Pirjo, Pirja ja Marianne, joka löysi meille majoituksen Pyhälinnan huoneistosta varsin keskeiseltä paikalta eli noin 5 metriä rinteestä.

IMG_9073
Ainakin on rinteet lähellä majapaikkaa…

Viikonloppu alkoi kylmissä merkeissä ja saapumispäivänä ”lämmittelimme” Pyhän hienoissa rinteissä. No onneksi aivan uudessa huoneistossamme oli erinomainen sauna, jossa sai itsensä lämpimäksi viileiden rinteiden jälkeen.

Mutta emmehän me Pyhälle varsinaisesti rinteitä laskemaan tulleet. Marianne haki vuokraamosta testiin splittilaudan ja sai varoituksen, että lähioffarit ovat jo melkolailla loppuun lasketut, joten suuntasimme kauemmaksi. Päivä oli kylmä. Ilmatieteenlaitos ilmoitti lämpötilaksi -30C, mutta tämä lämpötila oli varmaan alemmilla alueilla. Tunturissa pakkasta oli varmaan -15 – -20C, mutta tuulta ei onneksi ollut juuri lainkaan. Ensin nousimme Pyhä Expressillä Pyhän huipulle ja sieltä laskimme Pyhän pohjoispuolelle halki upean ”gaudimaisen” metsän. Sieltä rinteen juurelta löytyi kuljettu ura, jota pitkin skinnailimme Karhunjuomalammen taukotuvalle. Sieltä jatkoimme skinnailua Kuorinkiharjun pohjoispuolta harjun länsipäähän, josta suuntasimme viimein ylös tunturiin. Kiipesimme Noitatunturin huipun länsipuolelle ja laskimme hienon pakkaspuuterilaskun tunturijonon eteläpuolelle halki upean lappilaisen metsän.

IMG_9175
Tykkyluminen tunturimaisema on ehdottomasti yksi hienoimpia maisemia maailmassa!

Laskun juurella pidimme evästauon ja lähdimme kapuamaan uudelleen ylöspäin. Valitsimme kuitenkin ehkä hieman liian jyrkän nousulinjan. Erään puuttoman jyrkän poikkarin kohdalla keulilla edennyt Pirjo totesi, että nyt tuntuu lumi hieman liian kovalta edetä, että pitäisi ehkä laittaa sukset laskuasentoon ja lähteä alaspäin. No päätin kuitenkin mennä kokeilemaan, että eikö siitä nyt oikeasti pääse eteenpäin. Siinä sitten taputtelin suksilla jälkiä kovaan lumen pintaan, kun yhtäkkiä lumilaatta ”humahti” ihan kunnolla minun alla. Totesimme, että tässä kohtaa taitaa olla liian suuri lumivyöryriski, otimme skinit pois pohjista ja laskimme upean metsälaskun hienossa puuterissa alas laaksoon, josta hiihtelimme Oravalammen laavulle makkaroita paistelemaan, joka stten olikin ihan oma episodinsa…

Makkaroiden ”savustuksen” jälkeen skinnailimme merkittyä retkeilyreittiä hiljakseen Isokurun tuvan kautta majapaikallemme saunan lämpöön. Ensimmäisen takamaastopäivän tunnelmia voi katsella ja kuunnella täältä.

Seuraavana päivänä pakkasta oli vähemmän, mutta tuuli oli kova. Suuntasimme edellisen päivän reittiämme Karhujuomalammelle, josta tällä kertaa otimme suoran linjan Noitatunturin huipulle. Pirjo ja Pirja olivat jo suunntelleet, että kierrämme hieman huipun alapuolelta tunturin eteläpuolelle, jotta vältymme pahimmalta pohjoisesta puhaltavalta tuulelta, mutta minun mielestäni tunturin huipulla pitää käydä tuulesta riippumatta ja sinnehän me sitten menimme. Huipulla otin nopean huiputuskuvan, laitoimme pikaisesti sukset ja laudan laskukuntoon ja suuntasimme alaspäin suojaan tuulelta. Laskimme jälleen koskemattomia rinteitä alas halki maagisen kauniin pohjoisen metsän tällä kertaa hieman lounaaseen päin. Lasku oli hieno vaikka ensimmäisellä valitsemallani laskulinjalla sainkin erään hyvin jyrkän pätkän yläpäässä ihan hyvän kokoisen laattavyöryn alun liikkeelle. Siinä kohtaa vaihdoimme hieman loivempaan ja metsäisempään linjaan ja saimme hienon ja turvallisen laskun alas. Tarkkana saa Lapissakin lumen kanssa olla!

IMG_9284

IMG_9243

Söimme jälleen pikaisesti eväitä laskumme jälkeen ja suuntasimme ylöspäin tällä kertaa Noitatunturin ja Laakakeron välimaastosta hieman loivempaa reittiä. Emme nousseet toista kertaa aivan Noitatunturin huipulle vaan kohtaan josta alkoi mukava pehmeän lumen alue. Tämän hienon, mutta lyhyen pätkän jälkeen lumi oli hetken hieman vaikeampaa kunnes saavutimme puurajan ja saimme jälleen laskea aivan omia linjojamme pumpulisessa upeassa lumessa.

Tämän jälkeen hiihtelimme jälleen Oravalammelle makkaroita paistelemaan. Tällä kertaa olimme varautuneet kunnon kasalla sytykepaloja, mutta tällä kertaa laavulla oli jo edellinen vapaalaskijaporukka ehtinyt tehdä hyvän nuotion.

IMG_9276
Makkaroiden paistaminen on oleellinen osa Lapin retkeilyä. Sinappia ei saa unohtaa!

Paistelimme makkarat ja jutustelimme toisen porukan kanssa päivä laskuista kunnes he jatkoivat matkaansa. Lepäilimme vielä hetken laavulla ja hiihtelimme takaisin majapaikkaamme jälleen saunomaan tottakai! Toisen päivän videokooste löytyy täältä.

Lähtöpäivänä ehdimme vielä nopeasti käydä laskemassa Pyhän rinteillä. Kokemus oli ehdottoman positivinen ja Pyhä ei todellakaan mainosta itseään turhaan vapaalaskuparatiisina. Pyhän lähimmät offarit olivat melko puhki lasketun oloisia, mutta jo Noitatunturin rinteiltä löytyi täysin koskematonta puuteria. Hieman vielä kauempaa löytyy Laakakero ja Peurakero, jonka rinteet tosin ovat jo tähän aikaan talvesta osittain rauhoitettu ihmisten liikkumiselta. Myös Pyhän rinteiden profiilit miellyttivät erittäin paljon eikä sovi unohtaa Pyhäwurstin upeita hodareita ja Pyhän huipun rinneravintolan maukkaita vohveleita. Pyhä on todellakin vapaalaskijan paratiisi ja Pyhälle on ehdottomasti palattava!

IMG_9295
Kun on Pyhällä, ei saa unohtaa PyhäWurstin jumalaisia hodareita!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s