Ensimmäinen vegeilijä ulos

Sohlot käyvät keskenään usein erilaisia maailmaa parantavia keskusteluita. Yksi melko vakioaihe on ruoka – sen ravintosisältö, tuotannon ekologisuus, eettisyys yms. Yhden tällaisen keskustelun seurauksena sovittiin, että kokeillaan viikon ajan vegaanista ruokavaliota. Kukin tahollaan.

Kaikki aloitti kokeilun maanantaina. Itse päädyin lopettamaan kokeilun jo perjantai-iltana.

En yhtään epäile, etteikö vegaani pystyisi syömän monipuolisesti ja riittävästi. Kuvittelin viikon kokeilun olevan itsellenikin helppo nakki – olenhan ottanut kotitaloutemme ruokavalioon mukaan jo härkiksen, nyhtiksen ja aina aika ajoin tofuakin. Ja pavuista teen useinkin jotain iltapalaa.

Maanantaista perjantaihin olen pääsääntöisesti töissä Konalassa. Yhtenä päivänä pyrin tekemään etätöitä ja tälle viikolle osui myös yksi kenttätyöpäivä etelä-Hämeeseen. Yleensä käyn lounaalla työkavereiden kanssa lähimmissä lounaspaikoissa, joissa tarjolla on monipuolinen buffet, josta saa rakennettua täysipainoisen lounaan salaatteineen ja vaihtelevine lämpimine ruokineen.

Heti maanantaina lounaspaikkojen ruokalistoja sellaillessa kävi ilmi, että missään niistä ei saa tällä viikolla rakennettua täysipainoista vegaanista ateriaa. Vaihtoehtoina oli käydä ostamassa jotain kaupasta tai syödä vegaanisubi. Päädyin jälkimmäiseen helppouden ja nopeuden takia.

Maanantain kokemuksen perusteella varustauduin seuraavana päivänä omin eväin: soijarouhesoossi spagetin kanssa. En sitten muistanut/jaksanut/ehtinyt koota kotona mitään salaattia aterian kylkeen. Lounas oli kevyt ja erittäin yksipuolinen.

Keskiviikkona oli aikainen lähtö kenttätöihin, missä on turha kuvitellakaan syövänsä mitään voileipää kummempaa evästä. Kenttäkohteen lähellä oli muutamakin kotiruokalounaspaikka, mutta arvatkaa vaan oliko mitään vegaanista tarjolla (paitsi salaatti, peruna ja riisi). Mukaan ottamillani leivillä pärjäsin juuri ja juuri kotimatkalle asti, jolloin oli pakko poiketa Myllykukkoon, jossa on kolme eri ruokapaikka, ja jossa kuvittelin saavani jotain vegaanistakin. Saihan sitä: vegepizzaa, vegeburgeria ja vegesubi. Päädyin taas vegesubiin, jonka mukana tulee edes vähän salattia, kurkkua ja tomaattia.

Torstaina jäin etätöihin ja sain viikon ensimmäisen järkevän aterian, kun ihan itse tein. Perjantaina söin loput tiistain soijasoossista spagetin kanssa.

Normaalisti syön monipuolisen ja vaihtelevan lounaan ja illalla en enää tee lämmintä ruokaa. Vegeviikolla kaikki lounaat sisälsivät vaaleaa leipää (mikään subin leipä ei ole oikeasti tummaa), vehnäpastaa tai riisiä. Ja salaattia söin paljon vähemmän kuin normaalisti, vaikka yritin kompensoida lounaalla väliin jäänyttä salaattia illalla kotona.

Ennen vegeviikkoa vatsani oli pikkuisen sekaisin ja tila meni huonommaksi viikon aikana. Perjantaina oli kotiin töistä pyöräillessä jo niin huono oli, että kävin hakemassa kaupasta maustamatonta maitopohjaista jogurttia ja päätin lopettaa vegekokeiluni tähän. Nyt lauantaina vatsa voi hyvin ja olo on mainio. Vaalea leipä ja pasta ovat varmaan vähän aikaa pannassa.

Vegaanisuus vaatisi minulta huomattavaa paneutumista ruokatarvikkeiden hankintaan, ruuanlaittoon ja lähes päivittäiseen eväiden kantamiseen töihin. Työpaikkani lähellä ei käytännössä ole kuin satunnaisesti tarjolla vegaanista lounasta. Vegaanisen ruuan lisäksi pitäisi hankkia ruokaa taloutemme ei-vegaanijäsenelle. Tässä elämäntilanteessa tämä kaikki ei vain onnistu.

Tottumattomana vegeilijänä päädyin ostamaan kotiin iltapalaksi erilaisia valmiita tuotteita, kuten marinoitua tofua ja hummusta. Nämä tuntuivat jotenkin turhan prosessoiduilta verrattuna esim. tuoreeseen kalaan, jonka itse paistan. Ainakin näin aloittelijana vegaaninen ruokavalioni oli kyllä yksipuolisempi ja epäterveellisempi kuin nomaali syömiseni.

Ei minusta vegaania tule, mutta kokeilu oli hyvä. Esim. soijarouhe on todella mainio raaka-aine ja sitä tulee varmasti käytettyä jatkossakin. Myös tofut olivat positiivinen yllätys. Olin pitänyt niitä lähinnä kumipalloina, mutta niistähän löytyy mainioita tuotteita. Ja muutenkin voi aina välillä tarkistaa mitä jännää sieltä vegaanihyllystä löytyy ja kokeilla.

Jo lyhyen vegaanikokeilun aikana huomasin myös ajattelevani entistä enemmän ruuantuotannon eettisyyttä. Eläinten tehotuotanto on minusta aina ollut vastenmielistä ja lounaspaikkojen listoja lukiessa lihavaihtoehdot eivät kuulosta houkuttelevilta. Vaikkei vegaaniksi ryhdykään niin silti voi pyrkiä tekemään eettisiä valintoja ruokakaupassa ja lounaalla.

WP_20180701_14_33_45_Pro

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s