Kuten Pirjo tuossa jo kirjoittelikin, niin Sohlot saivat jostain syystä päähänsä viettää vegaaniviikon. Ihan mielenkiintoinen idea. Minä olen aina ajatellut, että  koska ihminen on elimistöltään sekaravinnon käyttäjä, niin lihan ja kalan sekä muiden eläinperäisten tuotteiden käyttäminen on luonnollista ja perusteltua, mutta kai sitä nyt viikon voi vegaaninakin olla. No viikon aikana on keskusteltu paljon sekä vegaaniuden perusteista että itse ruuasta, joten ajatus lihansyönnin oikeellisuudesta on tietysti joutunut koetukselle. Keskustelujen ja aiheeseen liittyvien nettisivujen lueskelun pohjalta ymmärtäisin, että vegaaniuden perusteena ihmisillä voivat olla ainakin eläinten hyvinvointi, ruuan tuotannon ympäristövaikutukset ja oma terveys. Niistä muutamia ajatuksia seuraavassa.

Eläinten hyvinvointi on tietysti tärkeä kysymys. Viikon aikana kävimme erään keskustelun hunajantuotannosta ja luin pari linkkiä, jossa vegaanit perustelivat miksi hunajantuotanto ei ole eettistä. No nämä perustelut olivat joko suurin piirtein tuulesta temmattuja tai koskivat kaikkein epäeettisintä teollista toimintaa, jota valitettavasti hunajantuotanossakin maailmalla esiintyy. Nämä lukemani jutut antoivat veganismista jotenkin ”fanatismiin” viittaavan kuvan, ja fanatismi harvoin johtaa mihinkään hyvään. Toisaalta kun lukee Vegaaniliiton sivuja, niin siellä ei ylilyöntejä näy, korkeintaan jätetään kertomatta ne positiiviset esimerkit, joita varmasti vaikkapa lihantuotannossakin on, tosin voivathan ne olla kokonaisuuden kannalta valitettavan vähäisiä. Mutta, jos pohditaan esimerkkinä hunajantuotantoa, niin me suomalaiset olemme sikäli onnellisessa asemassa, että suomalainen hunajantuotanto on käytännössä sellaista, että Amerikassa suomalaista hunajaa saisi kutsua ns. raakahunajaksi. Suomessa myös luomuhunajan ja normaalihunajan ero on marginaalinen. Hunajaa tuotetaan siis sekä epäeettisesti että hyvin luonnon arvoja pitkälle kunnioittaen. Ja jos tätä hunajaesimerkkiä peilaa kokonaisuuteen, niin sama ongelma koskee kaikkea eläinkunnan tuotteisiin liittyvää tuotantoa. Puhutaan sitten lihasta, kalasta, maidosta, kananmunista tai mistä vaan, niin aina löytyy sekä epäeettistä tuotantoa että sellaista tuotantoa, jossa eläimiä kohdellaan varsin hyvin. Kaikilla meillä on tietysti omat kriteerit eettisyydelle ja hyvälle kohtelulle, mutta ajattelisin, että ainakin nyt vaikkapa poro ja riista on hyvinkin eettistä lihaa. Samoin ainakin minun näkemäni lampaat näyttävät varsin tyytyväisiltä laiduntaessaan kesäisillä niityillä. Samoin ne naudat joihin olen Alpeilla törmännyt tai possut Italian maaseudun pienissä metsiköissä. Lihaa voi siis tuottaa myös niin, että se ei tuota eläimille kohtuutonta kärsimystä. No jokainen voi tehdä oman ratkaisunsa sen suhteen mikä on paras tapa ”taata” lihantuotannon eettisyys. Onhan se totta, että varmin tapa on olla ostamatta lihaa lainkaan. Itse kuitenkin aion ainakin vielä jatkaa sillä linjalla, että pyrin ostamaan ensisijaisesti lihaa jonka uskon olevan mahdollisimman eettisesti tuotettua.

Lihan tuotannon ympäristövaikutukset ovat varmasi iso juttu. Eihän siinä mitään järkeä ole, että soijaviljelmien tieltä kaadetaan sademetsää, soijat syötetään lihakarjalle ja lihat sitten ihmisille ja tässä ketjussa hukkaamme valtaosan soijan alkuperäisestä energiasta. Soijan, joka siis olisi erinomaista ravintoa ihmisillekin. Ja tottakai koko lihantuotantoprosessi alkaen eläinten ruuan tuottamisesta ja päätyen ruokapöytään, tuottaa monessa kohtaa paljon ympäristölle ja ilmastolle haitallisia päästöjä. Toisaalta nämä päästöt ovat osittain sidoksissa muihin ympäristön kannalta kriittisiin kysymyksiin, kuten energiantuotantoon. Joka tapauksessa on tietysti päivänselvää, että ympäristövaikutukset olisivat pienemmät, jos emme lihaa söisi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei kotieläimistä pelkkää haittaa ympäristölle ole. Esimerkiksi lampaat ja miksi eivät muutkin kotieläimet, voivat toimia osana maanparannusta, eläinten jätöksistä voidaan tuottaa maatilalle energiaa tai niitä voidaan käyttää lannoitteena eikä hirveän väärin ole ajatella niinkään, että eläimen nahasta tehdyt tuotteet ovat viime kädessä parempi vaihtoehto kuin jostain sellaisesta materiaalista jonka raaka-aineita meillä on rajallinen määrä. Minä en usko siihen, että eläinten kasvattamisen lopettaminen on ratkaisu, vaan uskon, että ratkaisu on järkeistää kulutusta ja pyrkiä siihen, että lihaa ei kuskattaisi ympäri maapalloa vaan se tuotettaisiin lähempänä kuluttajaa. Globalisaatiosta on tietysti etujakin. Jonkun tuotteen tuottaminen voi periaatteessa olla hyvinkin järkevää jossain osassa maapalloa. Toisaalta, kun tuotanto keskitetään ja se on vielä kaukana kuluttajista, voi haittojen huomaaminen olla vaikeata. Suomalaisen kuluttajan ei ole helppoa hahmottaa Amazonin metsätuhoja. Samoin viljelijän siellä Amazonilla on kovin vaikea vaikuttaa siihen kysyntään, jonka vuoksi hänen on pakko henkensä pitimiksi kaataa sademetsää. Sama koskee myös kalastusta tai melkeinpä mitä hyvänsä toimintaa jolla on ympäristövaikutuksia. Jos tuotanto tapahtuu lähellä, on sekä kuluttajan että tuottajan paljon helpompi havaita mitä tapahtuu ja myös reagoida tapahtuneeseen.

Terveyden kannalta vegaanius olisi varmasti useimmille suomalaisille parempi vaihtoehto kuin heidän nykyinen ruokavalionsa. Ihminen on luonnostaan sekaravinnon syöjä, eli ihmisen pitäisi syödä sekä kasvi- että eläinkunnan tuotteita ja vieläpä selkeästi enemmän niitä kasvikunnan tuotteita. Valitettavan moni kuitenkin on käsittänyt asian vähän väärinpäin ja keskittyy ravinnossaan lihaan unohtaen kasvikunnan. No eihän se hyvää tee terveydelle, monessa kohtaa ei ulkonäöllekään. Olen siis hyvin pitkälle samaa mieltä vegaanien terveysväittämistä. Toisaalta hieman mietityttää ne puuttumaan jäävät vitamiinit, B12 ja D. Onko pelkkien vitamiinilisien varassa oleminen hyvästä? Vai onko vaan parempi sisällyttää kohtuullinen määrä lihaa ja kalaa ruokavalioon? Maailman terveellisimpinä pidetyissä kreetalaisessa ja okinawalaisessa keittiössä kuitenkin käytetään paljon kalaa ja myös kohtuullisesti lihaa.

Eli yhteenvetona vegaaniuden perusteista voisi sanoa, että olen hyvin pitkälle samaa mieltä vegaanien kanssa. Vegaaniruoka on hyvä keino taistella epäeettista liha- ja kalateollisuutta vastaan ja myös rajoittaa niiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Vegaaniruoka on myös hyvästä terveydelle kunhan vain huomioi kaikkien ravinto- ja hivenaineiden sekä vitamiinien saannin. Toivon kuitenkin, että myös kala ja liha voivat säilyä osana ravintoamme siten, että niiden tuotanto täyttää eettiset ja ympäristönsuojelulliset näkökohdat. Ja näinhän tulee tapahtumaan, jos me kuluttajina niin haluamme ja sitä vaadimme. Jos taas ihmiset pysyvät välinpitämättöminä näiden asioiden suhteen ja ostavat aina sitä halvinta, niin mikään ei tule muuttumaan.

Miten tämä viikko sitten meni omien ruokailujen suhteen? Oliko vaikeaa? No ei oikeastaan ollut vaikeaa lainkaan. Syön yleensäkin hyvin kasvispainotteisesti. Asuin- ja työpaikka tukevat hyvin vegaaniutta. Lounasvaihtoehtoja löytyy eikä kaupassakaan ole ongelmia löytää vegaanisia ruoka-aineksia. Jos asuisi jossain kauempana Helsingin ”hipsterikuplasta” ja olisi töissä jossain missä ei vegaaneista ole kuultukaan, niin olisihan se ollut vaikeaa. Itse asiassa viikon aikana ehdin kaivata vain kreikkalaista jukurttia ja kananmunia tai lähinnä illallismunakkaita joita teen vähintään kerran viikossa. Pitkässä juoksussa varmasti tulisi muutakin. Ensimmäisenä kala, ravut, ilmakuivatut kinkut ja juustot. Seuraavaksi sitten muut liharuuat. Grillimakkarat ovat tietysti osa kesää ja viimeistään, kun syksyn ensimmäiset pakkaset puraisevat, alkaisi kaivata tummia lihaisia pastoja, punaviiniltä tuoksuvia lihakastikkeita, paahdettuja uunikanoja yrttisillä vihanneksilla ja uunissa tuntitolkulla hautuvia mureita possunpaisteja. Eikä paljon naurattaisi, jos ei talven tultua saisi tehdä poronkäristystäkään. Myös syksyllä, kun maastopyöräilemme Alppien yli, voisi olla melkoinen järkytys, jos ei voisi ottaa yhtään siivua ilmakuivattua kinkkua, salamia tai juustoa edessä notkuvasta antipastopöydästä. Myös seuraavat pari viikkoa Kalymnoksella voisivat olla aika tuskaa, jos ei saisi edes maistaa kreikkalaista tai kalymnoslaista salaattia puhumattakaan aivan mahtavista grillatuista mustekaloista tai saaren suussa sulavista lihapadoista. Maitotuotteilla, kalalla ja lihalla on oma paikkansa eurooppalaisessa ruokakulttuurissa. Nimenomaan tuota kulttuurista puolta on vaikea korvata. Meillä kaikilla on omat makumuistomme lapsuudesta alkaen ja niihin liittyy paljon myös sellaista mitä vegaaniudessa ei sallita.

Miten sitten aion itse syödä jatkossa? Oliko tällä viikolla mitään merkitystä? Ilman muuta oli! Olen syönyt hyvin kasvispainotteisesti käytännössä koko ikäni, ihan lapsesta asti. En ole kuitenkaan ennen millään tavalla perehtynyt vegaaniuteen. Hyvä kuin tiesin ennen tätä viikkoa, että mitä se tarkoittaa. Oli ehdottoman mielenkiintoista perehtyä vegaaniliiton nettisivuihin ja varmaan seurailen niitä jatkossakin. Samoin törmäsin viikon aikana mm. WWF:n erinomaisiin kala- ja lihaoppaisiin. Tähän asti en ole myöskään tutustunut käytännössä lainkaan lihan korvikkeisiin kuten härkikseen ja nyhtökauraan. Soijarouhetta olen laittanut itse tekemääni mysliin, mutta nyt tuli tehtyä siitä pastakastikettakin. Tuli todettua, että näistähän saa yllättävän hyvää ruokaa ja ehdottomasti aion jatkaa ja laajentaa näiden tuotteiden käyttöä. Juustoja, kananmunia, jukurttia, lihaa ja kalaa aion syödä jatkossakin, mutta pyrin entistä enemmän pitämään mielessä kohtuuden ja sen, että vaihtoehtojakin on. Maitoa en ole hirveästi käyttänyt ikinä muualla kuin aamiaiskahvijuomassani ja sen olen jo ehtinytkin korvata kauramaidolla. Lihan hankintaa pyrin myös suuntaamaan entistä enemmän eettisiin kohteisiin, kuten poroon ja lampaaseen joiden alkuperän vielä itse tiedän. Syksyllä täytyy tilata entistä enemmän poroa pakastimeen Lapista ja keväällä lammasta lähitilalta. Ei tämä viikko siis missään tapauksessa hukkaan mennyt. Vähintään tietoisuuden taso otti askeleen eteenpäin ja sen ansiosta muutokset tulevat näkymään varmasti myös omalla ruokalautasella.