Suksilla Mt Blancille – Torinon majalla

Maanantaiaamu aukeni ja kolmen päivän totuttautuminen korkeaan ilmanalaan ja muuhun alppitouhuun alkoi. Olimme valmiina sovittuun aikaan hissiasemalla. Tarkoituksemme oli nousta hissillä ylös ja hiihdellä jäätikön halki Torinon majalle kahdeksi yöksi yöpymään. Hissi oli kuitenkin jälleen kiinni ja tiedot avaamisesta olivat epämääräisiä. Rasse soitteli Italiaan ja siellä hissit olivat aukeamassa, joten ajoimme Italian puolelle ja nousimme suoraan Torinon majalle Helbronnerin edelleen uutuuttaan kiiltelevillä pyörivillä hisseillä. Torinon maja on kyllä maino paikka. Ensinnäkin hissiltä pääsee tunnelia pitkin majan pihalle ja maja on myös itsessään erittäin viihtyisä. Ja vaikka meillä jäi maisemien ihailu heikkenevän kelin vuoksi hieman vähäiseksi, niin sen verran näimme, että kyllä maisematkin kelvolliset ovat… Heikkenevästä kelistä huolimatta lähdimme jäätikölle hieman hiihtelemään. Ensin skinnailimme hieman, sitten liu’uttelimme jonkun matkaa alas huonossa näkyvyydessä, jatkoimme ylöspäin läheiselle satulalle ja palasimme majalle suurin piirtein samaa reittiä. Aikaa taisi mennä 3-4 tuntia. Video päivän tapahtumista on katsottavissa täällä.

IMG_0332
Silloin, kun vielä näki jotain

IMG_0354IMG_0339IMG_1200

Toinen päivä Torinon majalla ei valjennut edellistä kauniimpana, pikemminkin tuuli ja tuisku oli pahentunut entisestään. Kelin ainoa hyvä puoli oli se, että 50 asteinen kuru, johon Rasse meidät olisi vienyt, oli lumen tulon suhteen väärässä suunnassa ja siellä oli niin iso lumivyöryriski, että emme sinne voineet mennä. Tämä oli ehkä kuitenkin helpotus minulle ja Pirjalle, vaikka Rasse vakuuttelikin, että jyrkkä osuus olisi ollut ihan lyhyt…joten suuntasimme toiselle kurulle, joka oli paremmassa asennossa tuulen suuntaan nähden, ja se oli sitten vain 45 asteinen kuru…

No joka tapauksessa skinnailimme kurun juurelle, laitoimme jääraudat jalkaamme, sukset reppuumme, otimme hakun käteen ja kapusimme kurun ylös. Siinä sitten kun Rasse teki ensimmäisen käännöksensä kurun yläreunassa, homma tuntui vielä ihan OK:lta. Ihmettelin vähän, että miksi Pirja ei tehnyt käännöstä samassa kohdassa kuin Rasse, vaan lähti vain liu’uttelemaan alaspäin. No selvisihän se sitten, kun pääsin itse tähän ”käännöspaikalle” ja näin ”pystysuoran” jäisen kurun allani. Kyllähän siinä hyvällä lumella olisi käännöksiä tehnyt, mutta röpelöisen jäinen ja sieltä täältä luminen rinne ei todellakaan houkuttanut tekemään sitä ensimmäistä käännöstä. Niinpä me liu’uttelimme Pirjan kanssa jyrkimmän pätkän ihan turvallisuuden maksimoimiseksi. Alempana olikin sitten ihan hienoa laskettavaa. Yöllä oli pyryttänyt ja hyvää pehmeätä lunta oli paksulti! Lasku oli ihan hauska loppujen lopuksi ja laskun jälkeen skinnailimme hiljakseen takaisin.

Päivän tunnelma oli itse asiassa aika maagisen upea! Etenkin kun sai seurailla Rassea eikä tarvinnut pelätä eksymistä jäätikölle. Majalla saimme tietää, että Sveitsissä oli edellisenä yönä tapahtunut valitettava murhenäytelmä. Parikin ryhmää oli eksynyt jäätikölle myrskyn saavuttua ja jääneet vielä tuuliseen satulaan yöksi. Apu pääsi paikalle vasta aamulla ja kaikki eivät jaksaneet kylmän armoilla vaan useampi ihminen menehtyi. Sellaisia vuoret ovat, joskus ne voivat olla paratiisi ja joskus helvetti.

Näiden onnettomien tapahtumien vuoksi tästä päivästä jäi hieman ristiriitainen olo. Minun mielestäni koko päivän tunnelma oli ollut todella hieno ja rauhallinen. Kun skinnailee jäätikköä hiljalleen ylöspäin lumimyrskyssä kuoritakin huppu tiukasti pään ympärillä, on olo jotenkin epätodellisen rauhallinen ja turvallinen. Samoin kun laskee sametin pehmeässä lumessa tuulen ja lumipyryn ympäröimänä, tuntee olevansa turvallisesti ”luonnon sylissä”. Olo on autuaan rauhallinen. Kuitenkin todellisuudessa sitä on oikeastaan aika vaarallisessa tilanteessa, tilanteessa jossa esimerkiksi juuri eksyminen voi olla kohtalokosta. Ihmisen kokemus ja tunne ei siis aina ole kovinkaan järkevä. Toisaalta, kun ei anna järjen liikaa sanella tekemisiä, niin pääsee kokemaan upeita asioita! Meidän myrskyinen päivämme oli siis positiivinen kokemus ja päivän tunnelmat voi käydä katsomassa täältä.

IMG_0360
Keli oli varsin…
IMG_0361 2
…pyryinen, joten..
IMG_1215 2
…vietimme paljon aikaa…
IMG_0362 2
…majalla hengaillen.
IMG_0364 2
Peltosen sukset vuosien takaa

Yön aikana keli ei parantunut, mutta lähdimme kuitenkin jäätikölle taas hieman pyörimään. Päivän teema oli jyrkän laskeminen. Ensin laskeskelimme hetken alaspäin jäätikköä sakeassa lumipyryssä ja sitten skinnailimme hetken matkaa lyhyen, mutta jyrkän seinämän juurelle. Lähdimme yrittämään ylös skinnailemalla siksakkia, mutta jossain kohtaa lumi petti Rassen alta ja Rasse valui jonkun matkaa rinnettä alas. Siinä kohtaa Rasse totesi, että ehkä on parempi laittaa sukset reppuun ja jatkaa jalan. Rasse kuitenkin ensin kapusi hieman ylemmäksi katsomaan, että onko olosuhteet kelvolliset ja olihan ne. Siinä kun odottelimme, niin lumi petti Pirjankin alta ihan vaan paikallaan seistessä. Pehmeää lunta oli siis paljon eikä ollut kovinkaan helppoa kavuta syvässä pehmeässä lumessa ylöspäin. Pirja yritti ensin, mutta se meni aikalailla paikallaan polkemiseksi. Hetken edettyään Pirja luovutti keulahenkilön roolin minulle. Eipä se minun eteneminen paljon tehokkaampaa ollut, mutta kun tarpeeksi kauan oli lunta poljettu, niin viimein pääsimme kallion seinän viereen, jossa lumi oli kovempaa. Positiivinen puoli oli kuitenkin se, että kallion vieressä olimme tuulen suojassa. Kapusimme vielä hetken kallion reunaa ja päädyimme jyrkän, mutta lyhyen seinämän päälle.

Siinä kohtaa saimme käskyn laittaa sukset jalkaan ja minä sain kehoituksen lähteä ensimmäisenä tekemään hyppykäännöksiä jyrkkään rinteeseen sakeassa pyryssä. Hieman siinä pohdin, että jos Rasselta lähti lumi alta skinnatessa ja Pirjalta ihan vaan seisoessa, niin mikähän ihme tämän lumen pitää paikallaan, jos minä siihen nyt ihan hyppään. No, kuten arvata saattaa, niin ei yhtään mikään. On melko omituinen tunne, kun rinne vaan katoaa jalkojen alta. Tapahtuma on todella nopea. Ei siinä paljon ehdi mitään tehdä. No tällä kertaa rinne oli lyhyt, enkä kovin pitkää pätkää lumen mukana valunut. Loppupätkällä sitten sain muutaman hyppykäännöksen treenattua jyrkässä puuterissa. Pirjan lasku sujui paremmissa merkeissä ja kun nyt täällä olimme, nin kiipesimme totta kai vielä toisen kerran ylös. Tällä kertaa ihan suoraan sukset olalla. Toinen lasku ei ollut minulle juurikaan ensimmäistä onnekkaampi vaan tällä kertaa side aukesi ensimmäisessä hyppykäännöksessä. Alas kuitenkin päästiin tälläkin kertaa ja tämän jälkeen skinnailimme takaisin majalle, tai itse asiassa suoraan hissille jolla palasimme laaksoon ajaaksemme takaisin Chamonix’iin viettämään vapaapäiväämme. Torinon viimeisen päivän video löytyy täältä.

IMG_0376
Hissillä alas laaksoon

IMG_0377

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s