Suksilla Mt Blancille – valmistautuminen Chamonix’ssa

Kesä on kuumimmillaan, mutta palataanpa vielä hieman viime kevään lumille. Pari vuotta sitten Berner Oberlandin hiihtovaelluksella oppaamme Rasse heitti, että Mont Blanciltakin voisi laskea alas. Aluksi idea kuulosti absurdilta, mutta Rasse vakuutteli, että lasku on täysin mukana olevan porukan taitotason mukainen. Idea innosti sen verran, että sitä ryhdyttiin jossain vaiheessa ihan vakavasti kehittelemään. Pirja ja minä olimme innokkaimmat Mt Blancille lähtijät, mutta oli mukana pohdinnoissa muitakin. Lopulta muut innokkaat karsiutuivat kuka mistäkin syystä ja Blancille suuntasi vain Pirja ja Minä.

Mt Blancille kiipeäminen kuulosti etukäteen vaativalta, joten sitä varten oli tarkoitus ihan harjoitellakin. Pirja vietti talvella jopa kuukauden Alpeilla. Mekin saimme vaimoni Päivin kanssa sopivasti ajatuksen käväistä vuoden vaihteessa Uudessa-Seelannissa ja sinnehän mukavin (vaan ei halvin…) reitti kulkee British Columbian kautta, joten minäkin sain laskukauden liikkeelle Kanadan länsirannikon upeissa maisemissa. Muutenkin tavoite oli olla talvella suksilla niin paljon kuin mahdollista ja yrittää nostaa myös ihan kuntoa mm. hiihtelemällä sekä Helsingin että Tiirismaan laduilla.

IMG_6811
Talven aikana tuli treenattua komeissa paikoissa, kuten Revelstoke Kanadassa…
IMG_9223
…ja Pyhätunturi Suomessa.

Suunnitelmat olivat hyvät, mutta valitettavasti sairastelut veivät terän harjoittelulta. Uudesta-Seelannista paluun jälkeen taisi olla sairas- tai toipilaspäiviä enemmän kuin niitä päiviä jolloin oli mahdollista tehdä jotain kunnon eteen. Edellinen kuukausi ennen reissua meni ties missä flunssissa ja poskiontelotulehduksissa. Lopulta antibiootit ja kortisooni taltuttivat tulehdukset siinä määrin, että olo oli jotakuinkin normaali, kun lähdimme kohti Chamonix’ta.

IMG_0173
Tällaiset olivat näkymät kun saavuimme Chamonix’iin.

Ensimmäiset päivät Chamonix’ssa menivät totutellessa korkeaan ilmanalaan ja alppimaisemiin. Laskettelimme ensin paripäivää Les Grands Montetsin keväisillä rinteillä. Ensimmäisenä päivänä saimme auringon pehmittämillä kumpareilla erittäin hyvää treeniä, mutta pääsimme myös totuttelemaan korkeampaan ilmanalaan. Ensimmäisen päivän aurinkoisista laskuista voi katsella pienen videon täältä.

IMG_0184
Siellä se Mt Blanc taustalla näkyy ja itse asiassa myös meidän nousureittimme.

Jälkimmäisenä laskupäivänä kokeilimme hieman skinnailua. Nousimme Les Grans Montetsin ala-asemalta yhden kabiinimatkan verran ylöspäin, laitoimme nousukarvat suksiemme pohjaan ja lähdimme kapuamaan laskettelurinteen reunaa ylöspäin. Välttämättä kaikkiallahan rinteen ylöspäin hiihtely ei ole edes sallittua, mutta näillä kulmilla on. Jaksoimme noin 400 korkeuserometriä ylöspäin ja päädyimme jonkun vuorenhuippua muistuttavan kivikasan juurelle. Päätimme, että skinnailuun kuuluu päättyä vuoren huipulle, joten jätimme sukset siihen ja kapusimme ”huipulle”. Koska jostain syystä epäilimme, että kukaan ei ole tajunnut, että kyseessä on huippu ja siksi ”huipulla” ei mahdollisesti ole nimeä, niin päätimme nimetä huipun PirLeksi. Eli Pir ja sanasta Pirja ja Le sanasta Ville. Pahaksi onneksi tuo lausutaan ranskaksi siten, että Villen osuus jää pois… No sellaista se on. Mutta olo ylös skinnaillessa ei todellakaan tuntunut vahvalta, eikä sen puoleen myöskään alas laskiessa. Henkeä ahdisti ja jalkoja pakotti. Alkoi jo hieman mietityttää, että oliko kunto liian huono Mt Blancin valloitukseen rikkonaisen kevään takia? Vai olikohan syynä vaan tottumattomuus korkeaan ilmanalaan? No, eipä sitä auttanut murehtia enää tässä kohtaa. Joka tapauksessa PirLe tuli ainakin huiputettua ja videotodisteet löytyvät täältä.

IMG_0252
Skinnailupäivä
IMG_0262
Tämä ”vuori” nimettiin PirLe’ksi
IMG_0260
Ainakin yksi huippu huiputettu

Tässä vaiheessa taisimme saada Rasselta viestin, että lähtisimme maanantaiaamuna Chamonix’sta kohti Sveitsiä joskus aamuyöstä…no huh! Totesimme heti, että Rassen reissu ei taida tälläkään kertaa pettää. Pohdimme myös, että tajuaakohan se Rasse, että olemme huonokuntoisia ja nyt meidän pitäisi vain yrittää totuttautua korkeaan ilmanalaan ja liikkua rennosti ja kevyesti vuorilla, jotta emme nyt vaan väsy liikaa ennen huiputusta. Tämän vuoksi päätimme yksimielisesti, että sunnuntaina emme enää laskettele vaan menemme vain lounastamaan ja viettämään aikaamme jonnekin korkealle. Ensin tarkoitus oli mennä L’Aiguille du Midille, mutta hissi oli kiinni huonon sään vuoksi, joten suuntasimme jälleen Les Grands Montetsiin ja nousimme ylimmälle hissiasemalle lounastamaan ja viettämään aikaa. Lounaan ja muun ajanvietteen lomassa myös haastattelin Pirjaa tunnelmista. Haastattelu ja muut päivän fiilikset löytyvät täältä. Ennen iltaa saimme Rasselta vielä tarkentavan viestin seuraavasta päivästä. Sveitsissä keli oli menossa liian huonoksi. Emme lähtisikään aamuyöstä vaan suuntaisimme L’Aiguille du Midille, toki sentään ensimmäisellä mahdollisella hissillä ylös.

IMG_0303
Myös ruoka kuuluu valmistautumiseen, tässä Chamonix’n kylän mainioita hodareita!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s