Jo useamman vuoden ajan minulla on ollut ajatuksissa hiihtoretki Hunddalshyttelle Narvikin takamaastoihin. Kartan ja kuulopuheiden mukaan hytteltä pääsee tekemään kivoja toptureja kätevästi ilman kovin pitkiä lähestymisiä.

Maaliskuussa 2019 saatiin vihdoin porukka kasaan ja lähdettiin reissuun. Matkalaiset olivat Pirjo, Markus, Anni ja Jari. Tarkoituksena oli liikkua yöjuonalla pohjoiseen (Jari ajoi omassa aikataulussaan etelästä saakka), autoilla Narvikiin, ottaa Anni kyytiin Narvikista, mennä junalla Narvikista Katteratiin, skinnata Katteratista Hunddalshyttelle, yöpyä hyttellä viisi yötä ja palata samaa reittiä takaisin muutoin paitsi takaisin tullessa yövyttäisiin pari yötä Riksun ja Abiskon tietämillä. Pari talvimyräkkää laittoi kuitenkin aikataulut vähän uusiksi. E10 laitettiin kiinni pariinkin kertaan reissumme aikana aiheuttaen sen, että emme päässeet Narvikista lähtemään ajatellussa aikataulussa ja yöpyminen hyttellä kutistui kolmeen yöhön. Tosin emme kyllä siinä myräkässä olisi lähteneet edes hyttelle skinnaamaan, joten lisäpäivä Narvikissa oli ihan jees. Takaisin tullessa jumitettiin vuorostaan pari vuorokautta Katterjokissa. Majoitusvarausten kanssa jouduttiin säätämään, mutta olosuhteisiin nähden päästiin mukavasti skinnailemaan ja laskemaan.

Menomatkalla tehtiin pieni happihyppely jossain ennen Abiskoa, kun ei ehditty Narvikiin asti valoisan aikaan:

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin Narvikin laskettelukeskuksen rinteisiin. Offarit oli korppua ja ylimmät hissit kiinni, joten laskettiin auki olevia rinteitä.

Vyöryvaara taisi olla koko reissun ajan vähintään 3. Usein 4.

Narvikissa oli meneillään hassu Vinterfestuka, jolloin jengi pukeutuu vanhanaikaisiin vaatteisiin ja bilettää koko viikonlopun. Ideana oli kai juhlistaa Narvikin kaupungin alkuaikoja. Illalla ruokapaikkaa etsiessä satuimme osumaan pop-up-ravintolaan, jossa tarjolla oli norjalaista gourmeta koko menu viineineen. Hyvää oli – jopa sen parin sadan euron arvoista. No, pääosa reissusta syödäänkin sitten retkimuonaa, joten tämä oli ihan jees.

Seuraavana päivänä, jolloin meidän piti jo siirtyä Hunddalshyttelle, emme päässeetkään jatkamaan matkaa Narvikista. Ei auttanut muu kuin mennä taas mäkeen. Siellä odottikin mukava yllätys. Myräkkä oli tehnyt metsäoffareista superhauskoja. Päivän päätteeksi vielä skinnattiin suljettua rinnettä ylös ja nautiskelitiin pitkä lasku suljettua rinnettä puutereineen. Hieno päivä. Sitä ne lumimyräkät tekee.

Kolmantena päivänä päästiin sitten lähtemään hyttelle. Ajoimme auton Riksuun, jossa tavattiin Jari, ja josta otettiin juna Katteratiin. Skinnaus Hunddalshyttelle kannattaa tehdä Katteratista, jonne ei siis pääse autolla. On kyllä aika hieno fiilis aloittaa skinnausriessu hyttelle junalla.

Samaa matkaa meidän kanssamme hyttelle meni ruotsalaispariskunta, jotka olivat myös hytten ylläpitäjiä. Ei paljon tarvinnut karttaa katsella, kun ruotsalaiset skinnasivat edellä. Lähdössä sovittiin, että vaihdellaan aina kärkeä, mutta eihän me niiden eläkeläisten perässä pysytty.

Hyttelle saavuttiin sinisen hetken aikaan.

Ensimmäisenä hytte-päivänä päästiin tekemään toptur läheiselle Gahpercohkka-tunturin matalammalle huipulle (alla kuvassa etualalla). Tämä arvioitiin näillä vyöryvaaroilla vielä mahdolliseksi. Oikein mainio toptur näihin olosuhteisiin.

Poseeraus topissa.

Ja sitten alas.

Hunddalshytte:

Toisena hyttepäivänä olikin taas lumimyräkkä eikä ollut mitään asiaa kovin kauas mökistä. Käytettiin päivä lumiluolan tekemiseen. Ihan vaan ajan kuluksi ja harjoituksen vuoksi. Kovaa hommaa. Useamman tunnin uurastuksen jälkeen saatiin aikaiseksi sellainen missä nyt yhden yön säilyisi hengissä, jos olisi pakko. Se mihin luolaa alkaa rakentaa, kannattaa kyllä katsoa aika tarkkaan. Nyt vastaan tuli todella kovaa lunta ja homma oli todella raskasta ja hankalaa.

Illemmalla keli aukesi sen verran, että tehtiin pieni skinnaus matkapuhelinkenttää etsimään (ei löydetty, hytteä voi käyttää siis myös somepaastoon).

Seuraavana päivänä pitikin jo lähteä takaisin päin.

Anni lähti junalla Narvikiin. Pirjo, Markus ja Jari jäi Katterjokiin. Käytiin laskemassa Riksun rinteitä sinkissä. Sitten E10 menikin taas kiinni ja loppureissu jumitettiin Katterjokissa. Tie aukesi vasta viimeisenä reissupäivänä niin myöhään, että ei enää ehditty yöjunaan, jolla piti palata etelään. Jari ja Markus lähtivät reippaina ajamaan etelään. Pirjo jäi vielä yhdeksi yöksi pohjoiseen.

Uutta junapaikkaa ja majoitusvaihtoehtoja tarkastellessa keksinkin, että ajan Ylläkselle yhdeksi yöksi ja palaan etelään Kolarista. Kaiken kaikkiaan vähemmän ajoa ja bonuksena yksi laskupäivä lisää Ylläksellä. Sain majoituksen 7 fells hostelliin (vahva suositus). Viimeisen päivän skinnailin Kesängillä. Erittäin hyvä vaihtoehto sille, että olisi ajanut suoraan Riksusta yötä myöten etelään.