Olen päässyt muutamia kertoja viettämään pitkää laskuviikonloppua Ylläkselle ja tykästynyt offarimahdollisuuksiin viereisellä Kesängillä. Kartalta ja Hangaskurun murtsikkaladulta Kesängin pohjoisrinne näyttää oivalliselta laskukohteelta. Sinne vain on sen verran pitkä matka randoilla, että en ole lyhyillä reissuilla malttanut lähteä, kun lähempänäkin on ollut kivaa laskettavaa.

Nyt kun reissu oli todella lyhyt (kaksi yötä, kolme päivää), niin päätin käyttää keskimmäisen päivän Kesängin kiertoon. Päätöstä vahvisti vielä se, että Ylläksen hissit olivat kovan tuulen ja pyryn takia suurimmaksi osaksi kiinni. Metsässä ei myräkkä tuntunut ja lähdin kiertämään Kesänkiä myötäpäivään metsärajan alapuoella liikuskellen. Muutaman kerran käväisin vähän ylempänä, mutta tuuli ja tuisku ajoivat nopeasti takaisin metsän suojaan.

Luntahan nyt oli paljon. Siitä olisi riittänyt hyvin muutama kymmenen senttiä lumettomaan Helsinkiinkin. Olosuhteet oli varsin Nisekomaiset. Pehmeää lunta niin, ettei mäkien jyrkkyys tahtonut riittää ja uutta tuli taivaalta koko ajan. Skinnaaminen umpihangessa oli raskasta. Nyt olisi pitänyt olla alla superleveät puuterisukset. Mun dynastaritkin kantaa suhteellisen hyvin, mutta näillä lumilla olisi ollut käyttöä selvästi leveämmille suksille.

Kierros oli siis tällä kelillä suhteellisen rankka, vaikka pystyin hyödyntämään latuja. Se tosin pidensi skinnausmatkoja.  Viikolla vaivannut nuhatauti ei myöskään auttanut yhtään.

Autoa kun ei ollut niin lähdin liikkeelle jalkaisin Äkäshotellilta, jonne myös vastaavasti palasin. Ovelta ovelle aikaa meni tasan 8 tuntia, skinnailua tuli yhteensä n. 15 km ja laskuja kolme. Olin kuvitellut ehtiväni/jaksavani 4-5 laskua, mutta umpihankiskinnausosion jälkeen ei enää riittänyt puhti kuin yhteen nousuun. Kantavammalla kelillä skinnausmatkaa olisi voinut lyhentää ja olisihan se nopeampaakin ollut. Ja laskujenkin avulla olisi voinut vähän edetä, jos olisi voinut laskea vähän loivemmassakin maastossa. Nyt skinit piti laittaa alle vaikka rinne oli vielä alaspäin viettävä.