Iso-Syöte on ollut listoilla jo monta vuotta. Saatin tänä kesänä vihdoin aikaiseksi käydä. Paikalla on ollut mainetta pyöräkohteena jo pidemmän aikaa. Polkuja ja kesän kisaa on kehuttu. Talvipyöräily on ollut esillä jo kauan. Nyt täksi kesäksi tuli vielä rakennettu bike park. Pyöriä olikin Syötteen katukuvassa ehkä myös siksi ettei siellä yksinkertaisesti paljon muuta olekaan kun huipun boutique hotellikin on rempassa.

Syötteen tunnelma on omanlaisensa. Vaaramaisemaa tuuheilla kuusikoilla. Siellä täällä soita ja eteläsivua komistaa iso harju. Iso-Syötteen huippu on ihan nätti. Sääli että hotelli ei ollut auki, koska se on varmaan kuintenkin vähän se juttu. Alakerran uudempi puoli ei ole tunnelmaltaan kummoinen. Uusia suljettuja mökkikomplekseja, iso parkkipaikka ja pari hajanaista ravintolaa. Alue ole vielä kaiken lisäksi aikalailla rempassa, mutta vahvasti pätee vertaus Koillismaan Espoo.

Ajettiin Lauran kanssa kaikki merkattu läpi. Laura kehui eteläistä pidempää looppia. Hyvää harjua ja suht rullaavaa koko matkan. Alla hieman enemmän lopuista joista on omaa kokemusta…

Iso-Syötteen kierros

Paikallinen klassikko ja ehdottomasti vahva suositus. Ilmeisesti vanhempaa perua ja enemmän ajettu polusta päätellen. Nätti kokonaisuus kangasmetsiä, joentörmiä ja isoa harjua. Syötteelle päin aukeaa ihan kivoja näköalojakin parhailta paikoilta ja retki-infraa on nuotiotuliin yms. Erittäin mukana lenkki niin pyöräilyyn kuin retkeilyyn.

Ajaminen on todella flowta. Ei taida olla juuri mitään teknistä vaan renkaat ovat hioneet jopa sorastukset hauskaksi flow aalloksi jota voi ajaa niin lujaa kuin yleisellä ulkoilureitillä kehtaa. Etelän iso harjupätkä on näyttävä ja vauhdikas. Sitä voi jatkaa Syötteen risteyksestä jonkun matkaa suoraan pistona, jos haluaa vähän lisää pituutta.

Ahmankierros ja Toroslammen taival

Syötteen merkattujen reittien kaksi haastavinta pätkää. Ahma kiertää kansallispuiston komeita kuusikoita ja soita. Välillä hyvinkin teknistä ja tiukkoja lyhyitä korkeuseroja. Hieno lenkki. Kiersin myötäpäivää jolloin loppupuolen laskettelut alas vaaralta on todella hauskaa ajettavaa. Märällä kelillä moni paikka voi olla kostea ja pehmeä. Maastoon onkin kärrätty pitkät pätkät soraa, mutta tällä pätkällä on vielä aika paljon luonnollista pohjaa.

Toroslammen taival on sitten periteisemmissä talosmetsissä kiertelevä pidempi setti, jossa ollaan välillä isommilla traktoriurilla ja enemmän omillaan esim pitkosten/hiekotuksen kanssa. Pääosin hienoa polkua. Ehkä Pikku-Syötteen hiihtokeskusalueet ovat vähän rujompaa ja turhan leveää baanaa. Erikoisuutena yksi joen vaijeriylitys. Joka tapauksessa yli 30km reittinä korkeuseroilla ja Syötteelle tyypillisillä pehmeillä pätkillä varustettuna jo raskaampi koitos. Ajoin myötäpävään Ahman perään, mutta ajattelin koko ajan reitin olevan kuitenkin ehkä parempi vastapäivään ajettuna, jolloin saa noustua korkeutta tylsempiä ja leveämpiä Pikku-Syötteen polkuja sekä lasetettua alamäkeen pienempiä teknisiä pätkiä.

Huippupolku

Yllätti positiivisesti. On latupohjaa, mutta käytännössä polkua. Kova jätkä ajaa ylös, mutta loppumäestä on aika hapokasta kivikkoa. Huippu on enemmän sorapolkua tai tietä, mutta silti ehdottomasti ajamisen arvoinen. Alaspäin polku on hauska ja ainakin tällä hetkellä minusta paras reitti alas – siis mukaan lukien bike parkin jonka yläasemalla myös pyörähdetään. Nopeaa tykitystä kunhan tajuaa oikaista ohi muutamat kinkamat pienempää polkua. Lopussa on vielä kovavauhtinen juuripolku luontokeskukselle saakka. Yllättävän pitkä ehjä kokonaisuus.

Bike park

Tänä kesänä auki oli vain yksi sininen ja punainen reitti plus lisäksi hyppylinjaa ja toinen lyhyt punainen variaatio. Reiteillä on kuitenkin mittaa ja ne on hyvällä maulla tehtyjä. Pidin itse kovasti, vaikka ei mitään spektaakkelia olekaan, mutta on näissä isoissa rinteissä sellaista väljyyttä kun vertaa etelän täyteen ahdettuihin parisatasiin. Omaa ajamista hankaloitti melkoisen märkä keli ja tuli lopetettua jopa vähän kesken kun ei enää kehdannut ajaa pehmeitä bermejä rikki. Sininen on siis flow reitti ja punainen luonnollisempi enduro tyyppinen. Täytyy toivoa yrittäjälle onnea ja palata mestoille seuraavana kesänä, jos tavoitteena olevat kymmenen reittiä on edes lähelle valmiit. Erikoismainintana rinteessä laiduntavat porot. Kannattaa olla tarkkana ettei tule kolareja.