Korona virus aiheutti sen, että tämän vuoden kevään suunniteltu hiihtoreissu yhdistettynä kesäloma-autoiluun Etelä-Euroopassa mahdollisesti esimerkiksi kiipeilyn merkeissä vaihtui kotimaan lomailuun. Alkuosa lomasta tuli pyörittyä kotona ja kodin lähipiirissä, mutta jälkimmäisellä puoliskolla suuntasimme maastopyöriemme kanssa Jyväskylän kautta Ylläkselle. Jossain vaiheessa oli ajatus ajella Tromssaan asti, mutta ensimmäistä kesälomaansa viettänyt pieni herra Oliver 10 kk ei tehnyt ajomatkoista sellaista nautintoa, että olisimme loppujen lopuksi halunneet jatkaa Ylläkseltä pidemmälle. Jyväskylä ja Ylläs olivat kuitenkin molemmat erinomaisia pyörälomakohteita!

Jyväskylästä tulee tietysti ensin mieleen Laajavuori, jossa voi harrastaa sekä muodikasta hissipyöräilyä että polkea perinteisemmin Laajavuoren polkuja pitkin. Kokeilimme molempia. Aloitimme poluilta paikallisoppaamme opastamana. Polkuja todellakin riittää, samoin korkeuseroja. Ainoa miinus on ehkä se, että reitit pitää tuntea, koska merkattuja maastopyöräreittejä ei vielä ole. Tietysti erilaisista träkkäyspalveluista voi etsiskellä suosittuja reittejä, mutta olisi hienoa, jos alueelta löytyisi vaivattomasti merkattuja reittejä satunnaiselle turistille, mutta eiköhän pyöräilyn noususuhdanne niitäkin vähitellen Laajavuoreenkin tuo.

Laajavuoren hissipyöräily on jo varsin perinteikästä. Tosin sitä on ilmeisesti aivan tähän kesään asti pyöritetty melko pitkälle harrastajapohjaisesti, joten esimerkiksi reittien merkkauksessa on toivomisen varaa. Tänä kesänä kuitenkin yhteistyötä on ryhdytty tekemään hiihtokeskuksen kanssa ja rinteisiin on tehty pari hienoa bermireittiä joilla aloittelijatkin pääsevät hyvin alkuun. Metsäreitit ovat endurohenkisiä ja osittain hyvinkin haastavia. Osa reiteistä vie melko kauas hisseiltä ja suorimman reitin löytäminen takaisin vaatii jo melkeinpä karttaa tai ainakin hyvää tuuria aluetta tuntemattomalle. Yleisesti ottaen reitit ovat kuitenkin hienoja ja pituuttakin löytyy ihan mukavasti. Aikaa pitäisi vain olla enemmän, että pääsisi reitteihin kunnolla sisälle ja saisi niistä enemmän irti.

Kolmas kohteemme Jyväskylän ympäristössä oli Leivonmäen kansallispuisto, jonne on tehty todella hieno maastopyöräreitti! Reitin pituus on 22 km ja se kulkee upeissa keski-suomalaisissa harjumaisemissa. Pienellä lisälenkillä pääsee vielä käväisemään esimerkiksi makkaran paistossa Lintuniemen idyllisellä laavulla. Tosin reitin varrellekin osuu pari laavua joista Joutsniemi on saman järven rannalla kuin Lintuniemi.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Ja jos makkaroita tai muita eväitä ei ole tullut mukaan, niin pyöräilyjen jälkeen kannattaa ajella vaikkapa pizzalle Karoliinan Kestikievariin nelostien varrelle. Todella tunnelmallinen kahvila-ravintola eikä missään nimessä mikään ABC!

• 

• 

• 

• 

Jyväskylästä ajelimme yhdellä yöpymisellä Ylläkselle jossa vietimme noin puolitoista viikkoa. Jossain vaiheessa mietimme, että olisimme käyneet katsomassa Leviä ja sen bike parkia, mutta lopulta oli helpointa ja mukavinta pysyä Ylläksellä jossa meillä kuitenkin oli kaikki mitä tarvitsimme, mukava majoitus, hieno bike park ja paljon hienoja tuntureita maastopyöräilyyn ja patikoimiseen.

Bike park oli todellakin positiivinen yllätys. Jo reittien pituus on tietysti aivan eri luokassa Etelä-Suomen keskusten kanssa. Ei nyt tietenkään suurempien vuorien pituuksiin päästä, mutta 3-4 km alamäkeä kyllä alkaa tuntua lihaksissa. Pitkässä rinteessä myös vauhdin kontrollointi on aivan erilaista kuin Etelä-Suomen lyhyissä rinteissä. Kun rinne vain jatkuu ja jatkuu, niin vauhtia ei uskalla päästää samalla tavalla kuin silloin, jos tietää, että kohta tuossa tulee vastaan kohta jossa vauhti hidastuu luonnostaan. Ylläksen bike parkin reittien tunnelma on myös upea, jopa melko maaginen. Yläosan massiiviset bermit korkealla avotunturissa näyttävän rakan keskellä luovat majesteettisen tunnelman reittien alkuosalle jolle alaosan Lapin ”maahismetsä” taikoo upean tunnelmallisen vastakohdan. Reiteiltä löytyy hauskoja yksityiskohtia kuten puisia bermejä ja droppeja ja alaosien enduroreitit kauniissa tunturimetsissä ovat myös todella hauskoja. Ylläksen bike park on jo nyt erittäin onnistunut ja toivottavasti kehitys jatkuu!

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Maastopyöräily on muutenkin kuin bike parkin osalta kovassa nosteessa myös Ylläksellä. Tällä kertaa bike park innosti sen verran paljon, että muita reittejä tuli testattua suhteellisen vähän, etenkin kun Ylläksen kierros huipun kautta tuli tehtyä kaksi kertaa. Reitti kulki meidän majoitukselta Aurinkotuvalle, sieltä Äkäslompolon puolelle hiihtokeskuksen ala-asemalle tunturia kiertäen josta huoltotietä huipulle ja sinistä enduroreittiä alas ja takaisin. Varsin hieno reitti ja huoltotien nousu on varsin mielenkiintoinen haaste polkea kokonaan ylös. Itsellä ei kyllä mennyt tällä kertaa…

• 

• 

• 

Pyörähommien lisäksi tuli tutustutettua pikku Oliveria tunturiluontoon kantorinkassa ja samalla sai itsekin tutustua uusiin paikkoihin, tai oikeastaan vanhoihin paikkoihin uutena ajankohtana. Olen ollut paljon Ylläksellä, mutta pääosin talvella. Niinpä esimerkiksi kävelyretki luontokeskus Kellokkaalta Varkaankurun luontopolun kautta Kellostapulin huipulle oli upea elämys. Varkaankurun rehevän kasvillisuuden ja Kellostapulin huipun karu kontrasti on todellakin maailmanluokan kokemus! Vähän samanlainen kokemus on Ylläsjärven puolella Tuomikurun kierros. Hieno reitti on myös kävellä Ylläsjärven hiihtokeskuksen ala-asemalta Ylläksen ja Keskisenlaen välistä Äkäslompolon puolelle ja sieltä ylös huipulle. Maisemat ovat todella upeat ja pohjoinen tunturiluonto on maailmankin mittakaavassa eksoottista ja vaikuttavaa!

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Suomessa kun vähän poikkeaa nelostieltä ja ABC-asemilta, niin löytää yllättävän hauskoja paikkoja. Karoliinan Kestikievari jo tuli mainittuakin, mutta toinen ehdottomasti vierailun arvoinen paikka on Kaisun Kahvila Yli-Iissä. Ulkoapäin varsin karun näköinen paikka jatkaa askeettisella tyylillä myös sisäpuolella, mutta omistajapariskunta on erittäin miellyttävä ja ystävällinen eikä tarjoiluissakaan ole valittamista. Paikka on myös hyvin lapsiystävällinen, joten lapsien kanssa matkailevienkin kannattaa ehdottomasti uskaltautua sisälle tällaiseen ”vaihtoehtokohteeseen”!

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Vaikka kesälomalle suuntautui tällä kertaa kotimaahan, oli se vähintäänkin yhtä tapahtumarikas kuin monet reissut ulkomaille. Uusia eksoottisiakin paikkoja tuli löydettyä ja Suomen kaunista luontoa nähtyä taas hieman enemmän. Loppujen lopuksi voi sanoa, että korona-aika on tuottanut myös positiivisia asioita ja jossain määrin entistä enemmän herättänyt näkemään myös lähialueiden mahdollisuudet vaikka eihän kotimaanmatkailu ole aiemminkaan vierasta ollut. Mutta ehdottomasti tulemme jatkamaan pohjoisen matkailua tulevina vuosina talven lisäksi myös kesäisin!